Hurrikaaniin on helppo rakastua

Hurrikaani-Loimaan kotiotteluissa on vuodesta toiseen liigan paras yleisökeskiarvo ja tunnelma katossa. Uskolliset tukijat mahdollistavat sen, että Loimaalla saadaan tänäkin talvena jännittää, miten mestaruusjahdissa käy.

— Hyvin reipas, nuorekas, raivoisasti taisteleva. Sellainen joukkue, johon yleisön on helppo rakastua, toiminnanjohtaja Valtteri Arra luonnehtii tämän kauden Hurrikaani-Loimaata, joka on aloittanut lentopallon Mestaruusliigan komeilla voitoilla.

Hurrikaani on kaudesta 2010-11 lähtien ollut yhtä notkahdusta lukuun ottamatta mukana liigan kärkikahinoissa. Menestysjoukkueen juuret ovat loimaalais-forssalaisessa yhteistyössä. Loimaan Jankon ja Koijärven Kunnon lentopallojaostot yhdistivät voimansa 1990-luvun lopussa. Parin vuoden ajan Kunto oli Jankon farmiseura, sitten perustettiin kokonaan uusi, yhteinen seura, joka sai nimekseen Loimijoen Hurrikaani.

Kaudella 2003-2004 Loimijoen Hurrikaani voitti A-poikien Suomen mestaruuden. Seuran ykkösjoukkue nousi seitsemässä vuodessa neljänneksi korkeimmalta sarjatasolta toiseksi korkeimmalle. Kova työ palkittiin keväällä 2007 nousulla mestaruusliigaan. Liigan aloittaessaan seura muutti viralliseksi nimekseen Hurrikaani-Loimaa.

Hurrikaani tarkoittaa trooppista hirmumyrskyä. Kenellä välähti, että se sopisi hyvin lentopalloseuran nimeksi, sitä Valtteri Arrakaan ei tiedä, vaikka hän on ollut mukana Hurrikaanin toiminnassa koko sen liigataipaleen ajan.

Oman kylän poikia ja vahvistuksia maailmalta

Oli palloilulaji mikä tahansa, on pääsarjan joukkueissa mukana ulkomaalaisvahvistuksia. Viime kaudella Hurrikaanissa heitä pelasi viisi, mutta nyt vain yksi: japanilainen Takumi Kameyama, jota Valtteri Arra kehuu todella hyvän luokan pelimieheksi.

— Lentopallomaailma on pieni, eli hän tulee Tokiosta, ja Tokio Great Bears -joukkuetta valmentaa loimaalaislähtöinen Kasper Vuorinen. Kasper vinkkasi keväällä, että täällä olisi hyvä pelimies edullisesti tarjolla, ja me tartuimme täkyyn.

Miljoonakaupungista Loimaalle muuttanut Kameyama opettelee suomea innokkaasti.

— Sanoin hänelle heti aluksi, että täältä ei sitten löydy metroa eikä ostoskeskuksia, mutta hän sanoi, ettei niitä kaipaakaan, vaan on tullut tänne harjoittamaan ammattiaan ja kehittymään lentopalloilijana. Kysyn häneltä hallilla päivittäin kuulumiset suomeksi, ja hän vastaa suomeksi. Ihan loistava kaveri, iloinen ja viimeisen päälle kohtelias.

Jankon kasvateista mukana Hurrikaanin harjoitusringissä ovat 2009 syntyneet Justus Välimäki ja Rändi Kivine. Junioripuolen harrastajamäärät ovat suorastaan räjähtäneet, ja hyviä joukkueita ja pelaajia on paljon, Valtteri Arra sanoo.

— Heitä ruvetaan sieltä maltillisesti nostamaan edustukseen. Emme halua sellaista tilannetta, että mukaan lähdetään liian nuorena. Junnujen kasvualustoina ovat kakkossarja ja omat juniorisarjat.

Yleisö näkee seuran omia junioreja joukkueessa mielellään, mutta Valtteri Arra muistuttaa, että lentopallomaailma on muuttunut.

— Vielä 20 vuotta sitten oman kylän pojilla pelattiin pääsarjatason lentopalloa tai ihan mitä tahansa palloilua Suomessa, mutta nyt se ei enää onnistu. Taso on noussut, ja ulkomaalaiset pelaajat nostavat liigan tasoa.

Menestykseen tarvitaan siis sekä oman kylän poikia että vahvistuksia maailmalta.

— Kaikki pelaajat ansaitsevat paikkansa joukkueessa omalla työllään ja taidoillaan, myös Jankon juniorit.

Koko yhteisön liikuttaja

— Meillä on tavoite olla Suomen paras lentopalloseura, eikä se siitä mihinkään muutu, mutta me haluamme olla myös tälle koko yhteisölle paljon muutakin kuin lentopalloseura, Valtteri Arra sanoo.

Siksi Hurrikaani kiertää ahkerasti vierailemassa kouluilla. Tämän syksyn aikana listalla on melkein parikymmentä eri koulua, kauimmaisin Kyrössä saakka.

— Näin me teemme lentopalloa tutuksi 1.—4.-luokkalaisille koululaisille. Jankko Lentopallon toiminnanjohtajan Katariina Kojon kanssa teemme tuntisuunnitelmat, ja meillä on aina Hurrikaanien pelaajia mukana. Kouluvierailut ovat meille yksi juniorien hankintakeino, sieltä tulee joka kerta lapsia kokeilemaan lajia.

”Kruununjalokiveksi” Arra kutsuu useita kertoja vuodessa Loimaan Hirvihovissa järjestettäviä Trombilandia-liikuntatapahtumia. Niiden tarkoituksena on rohkaista kaikkia 0–12-vuotiaita liikkumaan.

— Se ei ole kilpaurheilutapahtuma, vaan neljän tunnin ajan voi pitää hauskaa monella tavalla: siellä on liikennepuisto, voi pelata sählyä tai lentopalloa Hurrikaani-pelaajien kanssa, on neljä pomppulinnaa, temppurata, trampoliini ja ihan pienimmille osallistujille rauhallisempi jumppanurkkaus, jossa on tunneleita ja pallomeri.

Aikuisille Hurrikaani järjestää liikunnan iloa yritysyhteistyön kautta. ”Hurrikaanilaisia” voi seuran kautta tilata järjestämään liikunnallista ohjelmaa vaikka firman juhlille tai tyky-päivään.

Kuudes kerta toden sanoi

Kun toiminnanjohtajalta kysyy Hurrikaanien legendaarisimpia pelaajia, hän mainitsee kaksi nimeä. Ensimmäinen on Jukka Vehviläinen, jonka pelinumero 4 on ”jäädytetty” ja paita nostettu Loimaan liikuntahalliin kattoon.

— Hän oli Jankko Lentopallon kasvatti ja pelasi hienon uran Hurrikaanissa. Jukka oli joukkueen kapteeni ja meille todella suuri hahmo. Hänen menehtymisensä liikenneonnettomuudessa neljä vuotta sitten pysäytti isosti koko seuran, Valtteri Arra muistelee liikuttuneena.

Jukka Vehviläisen paidan vieressä Hurrikaanin kotihallin katossa on Matti Oivasen paita. Huittisissa syntynyt Oivanen on Lauttakylän Lujan kasvatti, joka pelasi ammattilaisena suomalaisseurojen lisäksi Ranskassa, Italiassa, Venäjällä ja Puolassa sekä Suomen maajoukkueessa yli kymmenen vuotta.

— Kun hän saapui Loimaalle, hän oli yksi Euroopan parhaita keskipelaajia. Matti tuli silloin Loimaalle henkilökohtaisista syistä, koska hänen perheensä oli täällä, ja pelasi meillä kuusi loistavaa kautta.

Kun Matti Oivanen oli mukana joukkueessa, oli Hurrikaani joka vuosi mitaleilla. Hopeaa tuli neljästi ja pronssia kahdesti.

Jukka Vehviläinen oli jo menehtynyt ja Matti Oivanen lopettanut uransa, kun Hurrikaani pääsi vihdoinkin kullan makuun keväällä 2024.

— Viisi kertaa ehdittiin käydä opettelemassa finaalissa pelaamista, ennen kuin se ensimmäinen mestaruus sitten tuli. Koko kausi oli huikea, ja finaalisarjassa näytti siltä, ettei meitä pysäytä mikään. Neljännessä pelissä johdettiin erissä 2-0, ja mietin siinä pitkällä erätauolla, että miten me tästä voisimme vielä hävitä, kun näyttää siltä, että Akaa on ihan kanveesissa. En kuitenkaan uskonut mestaruuteen ennen kuin ottelupallo oli ilmassa.

Seura, kannattajat ja Loimaa menivät onnesta sekaisin. Seuraava viikko hurahti sellaisessa humussa, ettei toiminnanjohtajalle jäänyt ihan kaikesta muistikuvia.

— Enkä tarkoita sitä, että olisin ollut humalassa, vaan kai siinä jonkinlainen stressi laukesi. Whatsappiin oli yön aikana tullut 300 onnitteluviestiä. Mestaruuskannun kanssa kierrettiin yrityksiä läpi kun firmat soittivat, että voisitteko tulla vihdoinkin näyttämään sitä pystiä. Mihinkään ei päässyt Loimaalla ilman, ettei joku olisi halunnut puhua lentopallosta.

Parissa päivässä polkaistiin pystyyn torijuhlat esiintyjineen. Lämmintä oli viisi astetta, kylmää ja kosteaa, mutta Hurrikaanin menestystä saapui juhlimaan 3000 ihmistä.

— Juhliin tultiin Loimaan ympäristökunnistakin. Kyllä se hitsasi tätä yhteisöä yhteen.

Akaa on rakas vihollinen

Kun Hurrikaani pelaa kotona Akaa-Volleyta tai VaLePaa vastaan, on tunnelma katossa.

— Kaksi viime vuotta me olemme olleet vastakkain finaalissa. Viime keväänä Akaa vei voiton, edellisellä kerralla me. Onhan se Akaan voittaminen aina mieluisaa, Valtteri Arra sanoo.

Akaa on rakas vihollinen, mutta myös tärkeä yhteistyökumppani. Sieltä suunnasta Hurrikaanin toiminnanjohtaja saa vertaistukeakin.

— Jos minulla vähän hihna kiristää, niin soitan Akaan puheenjohtaja Torsti Mahlaselle ja puran tuntojani, ja kun Torstilla on huono päivä, niin hän soittaa minulle. Ei tästä siis mitään sotaa saa aikaiseksi, vaan kentän ulkopuolella tehdään paljon yhteistyötä ja vedetään samaa köyttä, että saataisiin suomalaista lentopalloa kehitettyä.

Hurrikaanin kotiotteluiden yleisökeskiarvot ovat jo monta vuotta olleet liigan korkeimmat. Loimaan liikuntahallissa on keskimäärin 850 katsojaa, ja kärkiotteluissa hallissa jännittää tuhat lentopallon ystävää.

— Meille tullaan katsomaan pelejä noin 50 kilometrin säteeltä — esimerkiksi Koskelta, Punkalaitumelta, Ypäjältä ja Oripäästä tulee paljon väkeä. Kausikorttilaisiakin on Loimaan talousalueen ulkopuolelta.

Paitsi rakkaus lentopalloon, tuo Hurrikaanin peleihin ihmisiä viihdyttävä ottelutapahtuma, johon on panostettu. Halliin luodaan tunnelmaa strobovaloilla ja musiikilla. Ruokavalikoimaan tulivat tällä kaudella pizzat ja paninit. Nuorimpien katsojien suosikki on pitkällä erätauolla Osuuspankin sponsoroima karkkibingo.

Ilman katsojia ei olisi pelejä. Voittavaa joukkuetta ei puolestaan olisi ilman tukijoita, sanoo Valtteri Arra.

— 80 % joukkueen budjetista tulee suorana tukena sponsoreilta. Ilman sitä me voisimme unohtaa pääsarjatason palloilun Loimaalla ihan tyystin. Meillä on nyt siitä hyvä tilanne, että kymmenen isointa sponsoria ovat pysyneet mukana vuodesta toiseen vähintään samalla panoksella, vaikka ajat ovat kovat.

Yritystukijoille olennaisinta ei ole joukkueen menestys vaan se, mitä seura yhteisölleen antaa lasten ja nuorten liikuttajana. Se on Hurrikaanin ja tukijoiden yhteistä arvopohjaa, Valtteri Arra sanoo ja toivottaa kaikki Liekkeen lukijat tervetulleeksi mustakeltaiseen ottelutapahtumaan.

— Jos ei ole vielä koskaan käynyt, niin kyllä kannattaa tulla katsomaan, millaista on paras suomalainen lentopalloviihde — noin niin kuin vaatimattomasti sanottuna.

Teksti: Terhi Raumonen